Mistä tulet, minne menet, johtaminen?

Vuoden 2021 Nordic Business Forumin jälkimainingeissa innostuin lueskelemaan muistiinpanojani takavuosien tapahtumista. Silmiini osuivat mustakantiseen kirjaamani ajatukset lähes 10 vuoden takaa. Puhefestarien vipissä vuonna 2013 pääsin tapaamaan tarunhohtoiset johtamisgurut Jack Welchin ja Tom Petersin. Seuraavassa muistiinpanojani tapaamisesta.

Ava-akatemian rehtori selaa johtamisoppien mustakantista muistitikkuaan:

”Johtajan tärkein tehtävä on kasvattaa ihmisiä ja saada heidät kukoistamaan”,

totesi General Electricin legendaarinen johtaja Jack Welch Nordic Business Forumissa vuonna 2013. Jackin johtajuusvuosina GE:n markkina-arvo nousi 13 miljardista dollarista yli 400 miljardiin dollariin. Jotakin hän teki oikein.

Erinomaisuuden (excellence) etsimiselle uransa omistanut Tom Peters puolestaan kertoi menestymisen olevan kiinni pienistä isoista asioista (”the little BIG things”). Vuonna 1982 hän kirjoitti yhdessä Robert H. Watermanin kanssa Menestyjän muotokuvan (In Search of Excellence), joka on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä johtamiskirjoista. Sittemmin Tom tiivisti käsityksensä menestyvästä johtamisesta vieläkin kompaktimpaan pakettiin (The Little BIG Things: 163 Ways to Pursue Excellence, 2010), joissa hän kertoo pienistä, mutta merkittävistä asioista, jotka kannattaa pistää kuntoon.

Samoihin aikoihin Mari Mattsson kirjoitti rohkeassa ja oivaltavassa Johtajan synninpäästö -bloggauksessaan, ettei ollut tavannut yhtään johtajaa, joka toimisi tahallaan huonosti. Mattsson totesi, ettei tiennyt yhtään johtajaa, joka aamulla töihin lähtiessään päättäisi toimia linjattomasti, turhauttaa johdettavansa ja tukahduttaa ihmisten oma-aloitteisuuden.

Sen sijaan Mattsson kertoi tietävänsä monia, joilla on paljon hyviä aikomuksia, jotka eivät jostain syystä näy toiminnan tasolla. Hän viittasi Peter Fudan tutkimukseen (Leadership Transformed: How Ordinary Managers Become Extraordinary Leaders, 2013), jonka mukaan keskimäärin kaksi johtajaa kolmesta tekee työtään tietämättä, millainen vaikutus heidän johtamiskäyttäytymisellään on ympärillä oleviin ihmisiin.

Ja koska strategia toteutuu ihmisten kautta, on olennaista, että riittävä määrä henkilökunnasta kohdistaa aikansa ja energiansa tavoitteiden suuntaan. ”Execution is strategy…the deal is getting the job done and getting it done with excellence”, kuten erinomaisuusekspertti Tom Peters asian ilmaisee.

Hyvät aikomukset eivät kuitenkaan aina riitä tuottamaan hyvää tai toimivaa johtamista. Siksi olisi hyödyllistä varmistaa säännöllisesti, millainen vaikutus omalla toiminnalla on muihin. Johtamistaidot tarvitsevat säätämistä ja kehittämistä, kuten muutkin ammattitaidon lajit. Petersin mukaan kysymys on usein pienistä oivalluksista, mutta kehittymisen lähtökohtana ja edellytyksenä on johtamistyötä tekevän oma halu ja tahto.

License to operate – lupa toimia!

Nykyään jo edesmennyt Jack Welch on kuuluisa ”welchismeistään”. Ne ovat Welchin johtamisperiaatteisiin liittyviä one-linereita, joilla hän kertoo tiivistetyssä muodossa, miten onnistui työssään. Muutama sloganeista jäi erityisesti mieleeni.

Ensimmäinen Welchin mainitsemista johtamisen menestystekijöistä liittyy ihmisten tekemiseen vapauttamiseen rohkaisemalla ja johdettavien itsevarmuutta vahvistamalla. Jackin suussa ajatus taipui muotoon:

Make ordinary people feel extraordinary! Giving people self-confidence is by far the most important thing that I can do – because then they will act.

Ei hassumpi muotoilu. Käytännössä jokainen johtamistilanne on vallan käyttöä, toiseen ihmiseen vaikuttamista. Niinpä jokainen vuorovaikutustilanne on myös mahdollisuus vahvistaa johdettavaa.

Olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, että ihmisaivoilla on sosiaalisissa tilanteissa vain kaksi tilaa – turvallisuuden tila tai uhkan kokemisen tila. Turvallinen tila rentouttaa ja vapauttaa, lisää rohkeutta, aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, laajentaa ajattelua, parantaa luovuutta ja oivaltavaa ongelmanratkaisukykyä, lisää joustavuutta ja yhteistyöhalukkuutta, mahdollistaa luottamuksen syntymisen, herättelee sisäistä motivaatiota sekä lopulta parantaa sitoutumista ja toimintakykyä.

Uhkan kokeminen puolestaan aiheuttaa toisen mahdollisen vaihtoehdon eli pelkotilan, joka johtaa puolustusreaktioon. Puolustusreaktiosta seuraa edellä mainittua listausta päinvastainen asetelma. Pelon tunne ”pienentää ihmistä”.

Kun tunnemme, että meitä uhataan, mieli puolustautuu – se vetäytyy ”henkiseen siiliasentoon”. Silloin työmuistin kapasiteetti laskee, kuunteleminen, ymmärtäminen ja oppiminen vaikeutuvat, ja oivallus- ja ongelmanratkaisu saattavat jopa lamaantua. Lisäksi sosiaaliset taidot, kuten avoimuus, empatia- ja yhteistyökyky sekä rohkeus, aktiivisuus ja oma-aloitteisuus ottavat iskuja vastaan. Puolustuskannalla oleva henkilö ei yksinkertaisesti saa itsestään parasta irti, vaikka haluaisi.

License to operate! Siinäpä se. Jackin opetuksiin vastuuttamisen ja valtuuttamisen voimasta on helppo yhtyä. Ihmisten tarve ja halu päättää omaan työhönsä liittyvistä asioista elää 2020-luvulla yhtä vahvana kuin 10 vuotta sitten.

Fiksuin kaveri huoneessa

Vastuuttamisen ja valtuuttamisen voiman lisäksi myös toista mieleeni jäänyttä welchismiä voi hyvällä syyllä pitää johtamisen pienenä isona oivalluksena. Se kuuluu:

I was never the smartest guy in the room. From the first person I hired, I was never the smartest guy in the room. And that’s a big deal. And if you’re going to be a leader – if you’re a leader and you’re the smartest guy in the world – in the room, you’ve got real problems.

Substanssiosaamista korostetusti arvostavassa kulttuurissa saattaa piileskellä asiantuntijajohtajuuden ansa. Asiantuntijajohtaja on tavallisesti yksi työyhteisön parhaista asiantuntijoista. Hän on usein saavuttanut asiantuntijuutensa tinkimättömän työn tuloksena. Arvostuksensa hän on ansainnut tietämällä. Niinpä kun asiantuntijaesihenkilö tietää, miten hommat hoidetaan, hän usein kertoo sen mielellään myös muille.

Asiantuntijajohtajan johdettavat oppivat nopeasti, että ongelman ilmaantuessa kannattaa marssia tämän luokse hakemaan ratkaisua tai vähintäänkin varmistaa työrauha kysymällä hänen mielipiteensä sähköpostilla. Kun asiantuntijajohtaja pitää vallan ja vastuun itsellään, hän säätelee samalla johdettaviensa aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Samalla hän myös tekee johdettaviensa työt. Ja myöhemmin illalla omansa.

Vastuun jakamisen kultainen sääntö kuuluu, että delegoida kannattaa, kun tietää johdettavan selviytyvän tehtävästä. Valmentavan johtamisen aikakausi on opettanut meille, että parasta johtamista on usein kuuntelemisen, kysymisen, kannustamisen ja kiittämisen ohella se, että ymmärtää pysyä pois tieltä. Miksipä moderni johtaja ei antaisi tähtiensä loistaa ja keskittyisi omaan työhönsä, johtamiseen, koska hänen ei tarvitse olla se fiksuin tyyppi huoneessa.

Minne menet, johtaminen?

Johtamiseen liittyvissä keskusteluissa puhutaan tällä hetkellä paljon johtamisviestinnästä, johtamispuheista, työelämän keskustelugenreistä, dialogin voimasta, sanojen supervoimasta, diskurssien ja tarinoiden merkityksestä, keskusteluälykkyydestä, taktisista neuvotteluista, neuvotteluvallasta ja jopa manipuloinnista.

Viimeisten vuosien suosikkityylilajin, valmentavasta johtamisesta tutun sparrailun ohelle keskustelujen ytimeen on noussut viestin tiivistämisen ja kristallisoinnin tarve vaikuttamisen keinona. Etäjohtamisen aikakaudella ollaan entistä enemmän puheella ja teksteillä johtamisen varassa. Uskosta, toivosta ja tekemisen suunnasta on pystyttävä kertomaan yhä selkeämmin ja yksiselitteisemmin puheen keinoilla.

Miten viestiä tavoitteista ja muista toiminnan kannalta kriittisistä asioista niin, että kaikki ymmärtävät sen samalla tavalla ja strategia muuttuu arjen tekemisiksi? Jack Welch tiivisti asian ytimekkäästi vuonna 2013. Asioiden selkeyttäminen ja yhteisen käsityksen muodostaminen on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on päästä irti telineistä. Klassisen näkemyksen mukaan puheet pidetään ensin ja sitten toimitaan. Onneksi ymmärrämme nykyään, että on olemassa myös toinen tai ainakin täydentävä mahdollisuus: käyttäytymisen muuttaminen muuttaa ajatuksia. Tekeminen ratkaisee lopulta. Execution is king!

In real life, strategy is actually very straightforward. Pick a general direction – and implement like hell.

Melko ytimekäs kaiken kuullun strategiajargonian jälkeen, eikö? Jack ei kuitenkaan tyytynyt pelkkiin johtamisneuvoihin, vaan jakoi meille paikallaolijoille myös parhaan siviilielämän vinkkinsä:

Get a great spouse and be happy as hell!

Ei huono sekään.

Hyvää kevättä!🌼

Pasi Haaponiemi
toimitusjohtaja, rehtori
Ava-akatemia

 

 

 

 

 

 

Alkavat tutkinnot