Erilaiset oppimistyylit – tiedettä vai myytti? Lue vinkit tutkitusti tehokkaaseen oppimiseen!

Moni meistä on jossain elämänsä vaiheessa tehnyt testin, jonka tuloksena on saanut kuulla olevansa kinesteettinen, visuaalinen tai auditiivinen oppija. Viime vuosina ajatus pysyvistä oppimistyyleistä on kuitenkin kohdannut kritiikkiä. Yhteen tyyliin jämähtäminen voi oppimisen kannalta olla jopa haitallista.

Oppimistyyleillä tarkoitetaan jakoa kinesteettiseen (liikeasti), visuaaliseen (näköaisti) ja auditiiviseen (kuuloaisti) oppimistyyliin. Myös muunlaisia jakoja erilaisiin oppimistyyleihin on esitetty. Yhteistä näillä oppimistyyleillä on kuitenkin se, että niiden on ajateltu olevan pysyvä persoonallisuuden ominaisuus. Vuosien ajan on totuttu näkemykseen siitä, että nämä yksilölliset oppimistyylit vaikuttavat merkittävästi oppimiseen.  

Lukuisista oppimistyylimalleihin liittyvästä laajasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta huolimatta oppimistyylien olemassaoloa ei ole kyetty osoittamaan, eikä niiden mukaisen opetuksen tehosta ole saatu luotettavaa näyttöä. Myös kaupalliset intressit ovat vääristäneet oppimistyylitestien ja –materiaalien tutkimusta. Monissa tapauksissa tutkimusta ovat johtaneet samat tahot, jotka markkinoivat menetelmää yksinkertaistettuna ratkaisuna niinkin monimutkaiseen asiaan, kuin oppimiseen.  

 

Oppimistyylien kritiikkiä  

Yksittäisen oppijan oppimistyylin mittaaminen on todettu vaikeaksi ja se johtaa usein keskenään vaihteleviin ja ristiriitaisiin tuloksiin. Oppimistyyliajattelu siis yksinkertaistaa monimutkaisen oppimisprosessin, unohtaen sen moniulotteisuuden ja yksittäisen oppijan vaihtelevat tarpeet eri tilanteissa.   

Oppimistyylit voivat vaihdella siis samalla oppijalla tilanteesta toiseen. Niiden yleistäminen ja soveltaminen laajassa mittakaavassa saattaa näin ollen itseasiassa jopa vaikeuttaa oppimista. Oppijan ja opettajan avoimuus muuttuviin oppimistilanteisiin ja vaihteleviin oppimismetodeihin ja -tyyleihin sen sijaan vaikuttavat positiivisesti oppijan itsetuntoon ja motivaatioon.  

Perinteiset oppimistyylit eivät myöskään huomioi kovin laajasti muita tärkeitä oppimisen muotoja, kuten emotionaalisia, sosiaalisia ja kulttuurisia näkökulmia. Myös tämä voi johtaa rajoittuneeseen näkemykseen monimuotoisesta ja joustavasta oppimisesta.  

 

Aktiivinen oppiminen on tutkitusti tehokasta kaikille 

Oppimistyyliteorian suosiota on selitetty muun muassa sillä, että asioiden lokeroiminen ja kategorioiminen tuntuu ihmisistä turvallisilta. Myös kulttuuriin sopiva, yksilöllisyyttä korostava ajatus jokaisen omasta, helposti testattavasta oppimistyylistä kenties viehättää monia.     

On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmiset ovat myös monessa suhteessa samanlaisia. Oppimisen kannalta keskeisiä asioita ovat epäonnistumisten salliminen, kiinnostuksen herättäminen ja itseluottamuksen vahvistaminen.   

Aktiivinen oppiminen on tehokkaimmaksi todistettu oppimistyyli, joka sopii kaikille. Aktiivinen oppiminen perustuu opiskelijan uteliaisuuteen, kekseliäisyyteen ja kokeilemiseen.   

Oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi, johon vaikuttavat monet asiat, myös tunteet ja elämykset.  Keskeistä aktiivisessa oppimisessa on kriittinen ja omatoiminen tiedonhankinta, opitun jäsentäminen ja hyödyntäminen ja uuden tiedon rakentaminen yhdessä toisten kanssa. 

  

Kokemuksen kautta oppiminen korostaa käytännön oppimistilanteita  

Merkittävät erot oppijoiden välillä ovat oppimistyylien sijaan tiedollisissa valmiuksissa, eli kokemuksessa ja aiemmin opitussa, temperamentissa ja motivaatiossa. Aktiivisen oppimisen tavoitteena on lisätä opiskelijoiden osallistumista, valmistaa heitä kriittiseen ajatteluun ja käytännön soveltamiseen. Tämän oppimistavan on laajalti tunnustettu edistävän pitkäaikaista muistia ja motivaatiota oppimiseen.   

Oppija on aktiivinen toimija, joka vaikuttaa itse omaan oppimiseensa. Hän hakee tietoa, kysyy, keskustelee ja ottaa selvää, kokeilee ja uskaltaa erehtyä. Opettajan tai ohjaajan tavoitteena on tiedon jakamisen lisäksi luoda oppimiselle avointa ilmapiiriä, jossa voi kysyä, kokeilla ja epäonnistua.    

Tämä oppimisfilosofia korostaa käytännön kokemuksen merkitystä oppimisessa. Sen sijaan, että opittaisiin passiivisesti esimerkiksi vain kuuntelemalla, aktiivinen oppiminen kannustaa osallistumiseen, kokeilemiseen ja käytännön harjoitteluun.   

 

10 vinkkiä aktiiviseen oppimiseen:  

  1. Tutki oppimistyylejä avoimin mielin. Ole valmis kokeilemaan erilaisia oppimistapoja eri tilanteissa. 
  2. Osallistu aktiivisesti oppimiseen ottamalla osaa keskusteluihin ja anna rohkeasti oma panoksesi ryhmätyöskentelyssä. Kysy kysymyksiä.  
  3. Ota vastuuta omasta oppimisestasi. Tee itsenäistä taustatutkimusta ja syvennä ymmärrystäsi sinua kiinnostavista aiheista. 
  4. Kysy asiantuntijalta, opettajalta tai kollegalta vinkkejä monipuolisiin oppimateriaaleihin, kuten kirjoihin, videoihin, artikkeleihin ja podcasteihin.  
  5. Mieti, miten rakennat yhteyksiä oppimasi ja käytännön elämäsi välille. Mitä hankalammalta aihe tuntuu, sitä tehokkaampaa voi olla yrittää yhdistää asia käytäntöön.  
  6. Ole avoin erilaisille näkökulmille ja kuuntele muiden ideoita rikastuttaaksesi oppimiskokemustasi. Hyödynnä opettajien, kollegoiden tai työnohjaajien tarjoamaa apua.  
  7. Suunnittele aikataulusi ja aseta henkilökohtaisia tavoitteita ja välitavoitteita. Palkitse itseäsi, kun tavoitteesi on saavutettu.  
  8. Älä vain kopioi valmiita dioja tai muistiinpanoja luennoilta. Tee sen sijaan muistiinpanot omin sanoin ja piirroksin.  
  9. Reflektoi oppimistasi säännöllisesti, esimerkiksi pitämällä oppimispäiväkirjaa tai keskustelemalla aiheesta. Mitkä ovat onnistumisiasi, mitä voisit tulevaisuudessa kehittää?  
  10. Käytä mahdollisuuksien mukaan pitkiä teoriatekstejä tai opetusvideoita vain pienissä pätkissä. Tee niiden ohella tehtäviä, muotoile vastauksia kysymyksiin ja selitä äsken kuulemasi asia kuin esittelisit sen toiselle ihmisille. 

 

Lähteet:

Alkavat tutkinnot