Eilisen sponsorista huomisen kumppani?

Meillähän on jo olemassa verkostoja, kumppaneita! Mitä haluamme kumppanuudelta? Kenen kanssa kannattaa verkostoitua ja miten hyödynnämme ja hyödytämme toinen toistamme ja rikastamme toisiamme verkostojen ja kumppanuuksien kautta?

Tärkeää on, kenen kanssa verkostoidutaan, kenen kanssa kannattaa olla kumppani ja mitkä tahot ovat juuri oikeita.

Jututin Lauri Juurijokea, joka vastaa LähiTapiolan kumppanuusverkoston kehittämisestä. Lauri opiskelee ja suorittaa Ava-akatemiassa Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa, joka painottuu kumppanuuksien johtamiseen.

Case LähiTapiola: Tarve verkostojen kehittämiseen

Lähivakuutus ja Tapiola fuusioituivat vuonna 2012 LähiTapiolaksi. LähiTapiolan organisaatio koostuu 19 itsenäisestä alueyhtiöstä, joiden tekemisiä on yhtenäistetty jo vuosien ajan. Nyt kumppanuusverkostojen toimintatapoja kehitetään valtakunnallisiksi ja vastaamaan myös huomisen haasteisiin, sillä LähiTapiolalla on valtavan paljon erilaisia kumppanuuksia. Tulevaisuudessa kumppanuuksia pyritään hyödyntämään entistä enemmän LähiTapiolan Elämänturvastrategian toteuttamiseksi.

”Me LähiTapiolassa tulemme panostamaan seuraavien vuosien aikana erityisesti kumppanuuksien tavoitteellisuuden kasvattamiseen. Tarkastellessamme nykyisiä kumppanuuksia LähiTapiolassa koimme, että esimerkiksi sponsorikumppanuus on aikansa elänyttä, kaipasimme vastavuoroisuutta enemmän. Markkinointia voisi laajentaa pelkästä näkyvyydestä – logosta kentän laidalla – vastavuoroisemmaksi. Uskomme, että yhteisen luottamuksen ja yhteisten tavoitteiden löytäminen hyödyttäisi kaikkia paremmin.

Slogan: sponsorshipistä partnershipiin voisi toimia!

Koulutuksen tarve heräsi otsikon ”osaamispuutekartoitus” herättämänä. Emme olleetkaan ihan selvillä siitä, mitä pitäisi osata ja mitä jo osataan. Kuinka syvä kuilu näiden välillä on ja miten siltaa kannattaa lähteä rakentamaan?”

Opiskelu kehittämisen tukena

Kun aletaan kehittää ja rakentaa verkostoja, ryhmässä tapahtuva koulutus on loistava mahdollisuus testata, harjoitella, toteuttaa sitä heti. Verkosto, jossa erilaiset ihmiset eri toimialoilta, eri ympäristöistä ovat yhdessä ja pohtivat yhteisiä, samanlaisia tai erilaisia haasteitaan ja löytävät niihin ratkaisuja, on rikkaus.

”Ava-akatemia on itselleni ennestään tuttu johtamisen erikoisammattitutkinnosta (JET) muutaman vuoden takaa. Koska nyt oli tarve viedä kumppanuuksien ja verkostojen kehittämistä eteenpäin työssäni, oli Ava paras valinta, jossa koulutuksen painotukset ovat kohdillaan”, kertoo Lauri Juurijoki.

”Koulutuksen toteutus etänä on toiminut hienosti. Ryhmämme koostuu ihmisistä eri puolilta Suomea, ja osallistuminen on kaikille mahdollista. Erilaiset virtuaaliset oppimisympäristöt alkavat tulla tutuiksi ja tästä on myös hyötyä kumppanuus- ja verkostotyössä. Loistavat luennoitsijat ja laadukas koulutus ovat antaneet oivalluksen aineksia ja ohjanneet näkemään mahdollisuuksia. Oppimisen iloa tuo se, että olen koko ajan omaan työhön liittyvien asioiden äärellä ja kehitän juuri niitä osia ja alueita, jotka vievät työtäni eteenpäin.”

”Ryhmämme on monitaitoinen, pitkän linjan tekijöitä, joilla kaikilla on annettavaa, ja keskustelut, dialogit, yhteinen halu kehittää myös omaa kyvykkyyttään työssä on hieno lisä opintoihin.”

LähiTapiolassa kärkenä koko kehittämiselle on kokeileva oppimisen matka: jatkuvan oppimisen ja jatkuvan kehittämisen asenne, jolloin toimintamalleja muokataan ja kokemuksia jaetaan yli toimialarajojen. Organisaation verkosto koostuu kumppanuusvastaavista, joilla on ennemminkin rooli kuin tehtävä – ensin kehitetään ja rakennetaan talon sisäistä verkostoa.

Koska verkostoituminen tuodaan koko organisaatioon, on tärkeää saada se toimivaksi ja käyttökelpoisesti työhön sisältyväksi. Resurssihaaste on krooninen, kehittämistä tehdään muun oman työn ja toimen ohella, sitä edistetään sprinteissä, sykäyksittäin ja pyritään aitoon ketteryyteen. Vähitellen verkostoa laajennetaan kehittäjäringistä verkostoitujiin.

Johtamisen rooli verkostoitumisen johtamisessa, jota ei johdeta?

Lauri: ”Johtaminen on vahva sana, jota tietoisesti pyrin välttämään tässä yhteydessä, koska se antaa aika hierarkkisen kuvan organisoitumisesta. Toki, minun vastuullani on edellä mainitun verkoston johtaminen, mutta koska koko johtamisen mahdollisuus ja mielekkyyskin verkostoissa on perustellusti kyseenalaistettu, puhun mieluummin verkoston kehittämisestä, vaikuttavuuden kasvattamisesta tai onnistumisen mahdollistamisesta.”

Asioita ei ratkaista toisten puolesta. Annetaan tilaisuuksia, mahdollisuuksia toteuttaa verkostojen toimintaa tarpeen mukaan. Toiminnan kypsymisen myötä verkosto- ja kumppanuustoiminnasta tulee itseohjautuvaa, verkosto luo tarpeen ja paineen ja toteutuksen. Kun tilaus, siis tarve kumppanuudelle koittaa, toteutus on mahdollinen.

Hyvän verkostoitujan ominaisuudet?

Muista: Ihminen verkostoituu, ei organisaatio!

Verkostoituminen rakentuu vuorovaikutuksen ja yhteistyön perustaidoista. Taidot ovat opittavissa ja kehitettävissä, eikä verkostoitumisen tapoja ole LähiTapiolassa tarkoitus kuristaa yhteen malliin.

Tärkeintä on kyky rakentaa ja ylläpitää luottamusta vuorovaikutuksessa. Avoimuus ja vastavuoroisuus: annetaan, jotta saadaan. Kuinka paljon voimme ja uskallamme jakaa tietoa puolin ja toisin, jotta hallinta pysyy omissa käsissä? Avoimuus vaatii kenties kulttuurin muutosta ja ainakin vankkaa osapuolten keskinäistä luottamusta, toistensa tuntemista ja rohkeutta heittäytyä. Parhaimmillaan tilanne on win-win, molempien panostus hyödyttää molempia. Yhteisten tavoitteiden löytäminen on avain kumppanuuden haluamiseen ja aitoon verkostoitumiseen.

(Tämähän käy parisuhdeoppaaksi myös, toim.huom.)

Tessi Ranta-aho
viestintäkoordinaattori
Ava-akatemia

Alkavat tutkinnot