Lähiesihenkilötyön ammattitutkinto – “Avassa oikeasti kuunnellaan”

Jarno Jauhiainen työskentelee Tampereen K-Rauta Lielahdessa myyjänä ja suoritti Ava-akatemiassa Lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon.

Lukihäiriön takia kirjalliset tehtävät olivat haastavia, mutta yhdessä kaikesta saatiin sovittua ja opinnot etenivät maaliin asti. Tulevaisuudessa tavoitteena on saada enemmän vastuuta työssä ja mahdollisesti myös jatkaa opiskelua.

 

Kerro itsestäsi, kuka olet?

Jarno Jauhiainen, olen viisikymppinen ja työskentelen K-raudassa Tampereella. Yksi lapsistani asuu vielä kotona, muut ovat jo omillaan. Valmistuin juuri Lähiesihenkilötyön ammattitutkinnosta. Aiemmin olen opiskellut logistiikkaa ja ollut töissä pienessä kylärautakaupassa kymmenen vuotta.

Tällä hetkellä en toimi varsinaisena esihenkilönä, mutta sijaistan vuorojen suunnittelussa ja valmistaudun siihen, että todennäköisesti lähitulevaisuudessa otan enemmän vastuuta työssäni.

 

Miten päädyit opiskelemaan Ava-akatemiaan?

Löysin koulutuksen K-ryhmän nettisivujen kautta. Ava-akatemia oli minulle tuttu entuudestaan, sillä olin aiemmin opiskellut erikoismyyjäksi Avassa.

Tiesin, että Ava on hyvä paikka opiskella, saan asianmukaisen koulutuksen ja tunnelma on rento ja hyvä. Halusin kehittyä ja saada erilaista näkökulmaa omaan työhöni.

 

Kuinka opintosi lähtivät sujumaan?

Odotin tietenkin, että käymme paljon läpi johtamista, mutta opiskelu antoi vielä paljon enemmän kuin mitä olin odottanut.

Lähipäivät olivat erittäin hyviä ja kannustavia. Oli hienoa jutella ja vapaammin ja rennommin muiden opiskelijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen sellainen ihminen, joka puhuu paljon! Ehkä korvaan osittain puhumisella sitä, että minulla on paha lukihäiriö.

Lukihäiriö tekee opiskelusta haastavampaa. Tiesin, että Avassa asioista voi sopia joustavasti, mikä oli minulle tärkeää, koska tekstin tuottaminen ei ole helppoa. Panostin kirjoittamiseen silti ja yllätyin positiivisesti siitä, kuinka paljon tekstiä lopulta sain aikaan. Erityistarpeet huomioitiin Avassa hyvin.

Kuinka oppisopimus on sopinut sinulle opiskelumuotona?

Sopi minulle oikein hyvin. Työn, opiskelun ja perheen yhdistäminen vaati kyllä itsekuria. Kävimme kauppiaan kanssa läpi tehtäviä ja kirjallisia materiaaleja yhdessä. Sovimme omia deadlineja: esimerkiksi tehtävä piti palauttaa tiettyyn päivään mennessä, vaikka koulun puolesta aikaa olisi ollut vielä pari viikkoa. Emme halunneet jättää mitään viimeiseen iltaan.

Toki omia haasteita oli, mutta miettimällä ja organisoimalla kokonaisuus toimi. Tämä oli minulle raskain koulutus, jossa olen ollut, mutta se antoi myös paljon.

 

Mikä on ollut parasta opinnoissasi?

Kokonaisuus ja se, kuinka paljon ryhmä antoi opintoihin. Ideoimme, puhuimme ja keskustelimme yhdessä. Toisten auttaminen, neuvominen ja erilaisten näkökulmien kuuleminen oli tosi tärkeä osa oppimista.

Meillä oli hyvä ryhmä, jossa oli viisi K-rautalaista. Opintojen päätyttyäkin olemme pitäneet yhteyttä. Pääsi kuulemaan uusia näkökulmia, joita voi hyödyntää omassa työssä ja samalla myös jakaa omia ideoita muille. Pystyin jakamaan uudet opit myös oman työporukan kanssa, joten kaikki hyötyvät.

 

Mikä oli haastavinta opinnoissasi?

Kirjalliset tehtävät ovat kaikista haastavimpia. Koska minulla on lukihäiriö, en huomaa omia kirjoitusvirheitäni ja se tekee tekstin tuottamisesta vaikeaa. Onneksi kaikki oli sovittavissa etukäteen. Tehtäviä pystyi täydentämään puhumalla esimerkiksi videon tai puhelun välityksellä. Se helpotti paljon.

Ja lopulta kaikki kuitenkin onnistui. Sopimalla asioista, muokkaamalla suunnitelmia ja pyytämällä apua pääsi eteenpäin. Joskus riitti, että sai pienen lepoajan, jotta jaksoi taas jatkaa. Kaikki on yleensä selvitettävissä.

 

Mitä käytännön oppeja olet saanut opinnoistasi?

Tärkeintä on ollut pohtia asioita eri näkökulmista. Vaikka jotain olisi aina tehty tietyllä tavalla, voisiko sen tehdä paremmin, tehokkaammin, helpommin tai kehittää muuten eteenpäin?

Kommunikaatio parani, kun opin ymmärtämään paremmin ihmisten erilaisia luonteita ja tapoja toimia. Tämä toi myös jämäkkyyttä omaan toimintaan. Pystyn ohjeistamaan ja neuvomaan paljon helpommin kuin ennen. Samalla opin ottamaan kritiikkiä vastaan rakentavammin ja hyödyntämään sitä paremmin.

 

Miten näytöt sujuivat?

Näyttöni oli projekti, jossa kestopuiden myynti muutettiin kappalemyynniksi. Siihen sisältyi esillepanon suunnittelu, hävikin hallinta ja muut yksityiskohdat. Lopulta saimme kerättyä tarkkaa euromääräistä dataa tuloksista ja lopputulos oli selkeästi mitattavissa. Näyttö keskittyi tarkasti rajattuun osa-alueeseen ja kehittämissuunnitelma toimi siinä pohjana.

Näytön aiheen selkeä rajaus helpotti merkittävästi sen toteutusta. Tätä suosittelen muillekin – tarkasti rajattu näytön aihe on helpoin suunnitella, toteuttaa ja arvioida!

 

Miltä tuntui valmistua ja mitä tulevaisuudessa?

Olen todella iloinen ja ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. Vaikka matka on ollut rankkakin, olen ylpeä siitä, että pystyin käymään koulutuksen loppuun. Olen kiitollinen kauppiaalta saamastani tuesta ja kannustuksesta. Myös työporukan apu on ollut korvaamatonta. Vaikka en ole enää nuori, on tärkeää haastaa itseään.

Toivon, että saisin tämän kevään aikana ottaa lisää vastuuta. Jos pääsen esihenkilöasemaan, se olisi tietenkin hienoa, mutta tärkeintä minulle on se, että pystyn auttamaan myös muita. Haluan tuoda uusia näkemyksiä, kuunnella ja keskustella kollegoiden kanssa sekä miettiä, miten voisimme kehittää eri asioita yhdessä.

Ehkä kesäsesongin jälkeen voisin taas opiskella jotain, mutta katsotaan sitä syksyllä.

 

Mitä haluaisit sanoa sellaiselle, joka miettii opiskelemaan lähtemistä?

Itsensä kehittäminen avartaa omaa katsomusta. Omien työtapojen tarkastelu on jo itsessään iso askel eteenpäin. Vaikka jokin asia ei menisikään täysin suunnitelmien mukaan, siitä voi oppia.

Kun koulutusta lähdetään suunnittelemaan, Avassa oikeasti kuunnellaan ja tehdään huolellinen pohjatyö. Toki haasteita voi tulla, mutta lähes kaikesta voi yleensä sopia, joten kannustan kyllä opiskelemaan lähtemistä.

 

Alkavat tutkinnot