Mitä haluat tehdä työksesi?
Näin kysyttiin minulta, kun aloitin työt Ava-akatemiassa reilu vuosi sitten. Siis MITÄ? Mitäkö MINÄ haluan? Ainahan olen tehnyt sitä, mihin työhön minut on rekrytoitu, tehtäviä, joihin olen hakenut, vaikken ehkä ole etukäteen tarkkaan tiennytkään kuinka syvään veteen hyppään. Miksi minulta kysytään tätä?
Niin, miksi?
Kun saan tehdä sitä, mistä tykkään, teen sen yleensä hyvin, innokkaasti ja vauhdilla. Ja kääntäen: tykkään siitä, minkä hallitsen ja osaan, kiinnostun siitä yhä enemmän ja haluan oppia lisää. Työt, jotka herättävät vastenmielisyyttä eivät helposti tule tehdyksi. Työnantajani haluaa selvästi käyttää tätä hyväkseen, eikö!
Ihmisellä on ominaisuuksia. Sanomme niitä heikkouksiksi ja vahvuuksiksi. Sama ominaisuus voi olla kumpaa tahansa, riippuen asiayhteydestä ja tilanteesta. Tarkkuutta ja yksityiskohtaisuutta nimitetään joskus pilkunviilaamiseksi tai niuhottamiseksi, mutta harvemmin niin, kun on kyse kirurgin tai palkanlaskijan työstä. Asiakaspalvelussa kovaa valuuttaa on ulospäinsuuntautuneisuus, joka ei välttämättä ole patologin työssä päällimmäinen vaatimus, vaikka arvostammekin nykyisin sujuvasti kommunikoivaa henkilöä melkeinpä ammatissa kuin ammatissa.
Ominaisuuksistasi et noin vaan pääsekään eroon, mutta itsetuntemustasi ja taitojasi voit parantaa ja kehittää reflektoimalla, kertaamalla ja mieleen palauttamalla työtäsi ja tekemisiäsi ja jännää kyllä, tunteitasi. Sinun vahvuutesi tulevat esille sinulle luonteenomaisten tekemisten kautta. Miten jatkat lausetta: ”minulle on helppoa…”?
Minä nyt vaan olen tällainen.
Ja millainen sitten oletkin, voit kehittää vahvuuksiasi ja kompensoida heikkouksiasi, kun tunnet itsesi ja tapasi toimia. Oman työn reflektointi, päivän puuhien mieleen palauttaminen työpäivän päätteeksi vie vain muutaman minuutin, mutta voi kertoa sinulle paljon. Reflektoimalla päivän kulkua voit tunnistaa itsessäsi monia tunteita päivän ajalta. Et voi sulkea tunteita pois työpäivästä tai valita vain myönteisiä tunteita. Tunteet vaikuttavat kaikkeen tekemiseesi, joskus huomaamattasi, joskus niin että varsinkin toiset huomaavat sen. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen laajentavat näkökulmaa itseesi ja opit erottamaan tunteesi siitä, kuka ja mikä olet. Et ole yhtä kuin tunne, jota tunnet. Saat myös kirjoa päivääsi, huomaat että koko päivä ei ollutkaan vain huono tai raskas, vaan siellä oli ilonaiheita. Joskus päinvastoin, tietysti.
Itävaltalais-amerikkalainen johtamisen ja erityisesti tavoitejohtamisen kehittäjä Peter Drucker on sanonut näin: ”Anna tehokkaan toiminnan jälkeen aikaa hiljaiselle reflektiolle. Hiljainen reflektointi johtaa tehokkaan toiminnan lisääntymiseen.”
Reflektoimalla tekemisiin liittyviä tunteitasi avoimen rehellisesti pääset asioiden ytimeen. Tunteet ovat viestejä, joita kannattaa kuunnella. Mitä tapahtui juuri ennen kuin tunne heräsi? Mikä aiheutti tunteen? Mihin se johti, mitä teit tuon tunteen ohjaamana? Voit pureskella ja maistella, kuulostella ja pohtia, palauttaa takaisin tunteen, joka ohjasi tekemisiäsi. Saat kenties selityksen sille, miksi toimit jossain tilanteessa niin kuin toimit. Tunne on totta, ja se toimii pitkälti autopilotilla. Anna tunteen kertoa se, mikä ei muuten tule esille. Tunteen välittämän viestin tunnistaminen lisää itsetuntemustasi, viesti kytkeytyy vahvasti päiväsi tapahtumiin.
Voit hakeutua töihin ja tilanteisiin, joissa vahvuutesi pääsevät kukoistamaan, saat tekemisestäsi virtaa ja haastat itseäsi sopivasti. Olet tehokaskin. Mietipä, millaista on työnteko, kun tunnet tekeväsi jotain tärkeää, tunnet itsesi rohkeaksi, nautit luovuudesta, naurat ja hymyilet päivän aikana!
Vuosia sitten olin esimiehenä ravintolassa, jossa ainaisen työntekijäpulan vuoksi käytettiin paljon ns. extroja, ulkopuolista aputyövoimaa. Iltavuoroon tuli henkilö, joka kertoi tekevänsä päivät liukuhihnatöitä ommellen käytävämattoihin kantteja tehtaassa. En itse voinut kuvitellakaan tylsempää hommaa, ja spontaanisti sen purskautinkin hänelle. Hän selitti hymyillen, miten hienoa on ehtiä ajatella ihan omiansa pitkin päivää ja töistä lähtiessä vaan sulkea ovi ja irtautua työstä totaalisesti. Ja kyllä, myöhemmin on tullut mieleen, että hetkittäin tuollainen työ voisi maistua minullekin!
Mistä tiedät, mikä vie ja mikä tuo voimia?
Mielekäs ja itselle merkityksellinen työ helpottaa jaksamista. Se, mitä se on itse kullekin, on hyvä selvittää. Vaikkapa näin:
Päätän ja lupaan, että varttia ennen työaikani päättymistä kirjaan päivittäin ylös jonkin erityisen mieleen jääneen tapahtuman tai tilanteen ja siihen liittyvät tunteet. Minulla on jo sopiva pikkuinen muistikirjakin tätä varten. Aiemmin keräsin siihen vain myönteisiä asioita. Kuinkahan hämmästynyt tulenkaan olemaan siitä, mitä nyt tapahtuu?
Haastan sinut tähän testiin mukaan.
Uskon, että kun minulta seuraavan kerran kysytään, mitä haluat tehdä työksesi, en olekaan enää sanaton, vaan poimin tyytyväisenä hyviä ehdotuksia apteekkini hyllyiltä.
Tessi Ranta-aho
valmennusasiantuntija
Ava-akatemia
