Valitse sivu

Nokia käynnistelee reaaliaikaista viestintää myös suomeksi

Blogi on kaksisuuntainen ja reaaliaikainen yritysviestinnän väline, jonka avulla voi tehostaa vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Tämän ovat yritykset Pohjois-Amerikassa oivaltaneet jo aikoja sitten. Nokia Ääni on raskaan sarjan tulokas harvalukuiseen suomenkielisten yritysblogien joukkoon.

Blogi on Suomessa aliarvostettu mahdollisuus

Monien mielikuvissa blogi on muodista tai ruuasta kirjoittavan nuoren neidon harrastus, jonka avulla voi korkeintaan tienata taskurahoja. Jos blogeissa nähdään jotain kaupallista hyötyä, se tarkoittaa bloggaajien hyödyntämistä tuotemarkkinoinnin apostoleina. Ajatus yrityksen oman blogin käytöstä viestinnän ja markkinoinnin välineenä tuntuu oudolta.

Blogi on ketterä ja tehokas yritysviestinnän väline

Blogilla on monia yritysviestinnän näkökulmasta merkittäviä vahvuuksia, esimerkiksi:

  • Nopeus – blogi on käytännössä nopein tapa julkaista uutta sisältöä verkossa
  • Kaksisuuntaisuus – tavallisiin yrityssivustoihin nähden blogi on aidosti vuorovaikutteinen
  • Joustavuus – blogissa asioita voi käsitellä monesta eri näkökulmasta tarpeen mukaan. Blogissa voi näkyä myös yrityksen inhimillinen puoli, sillä blogi henkilöityy kirjoittajiinsa.

Hyvin organisoituun, aktiiviseen blogiin verrattuna tavanomaiset yrityssivustot alkavat näyttää muinaisjäänteiltä. Verkossa liikkuvat asiakkaat ja muut yrityksen asioista kiinnostuneet kaipaavat nyt avointa viestintää ja vuorovaikutusta, eivät niinkään viime vuoteen pysähtyneitä vuosikertomuksia ja itsekeskeisiä esitteitä.

Kuuluuko Nokian Äänessä myös yleisön ääni?

Yritysblogin suurimpia miinoja on sen ajautuminen tavanomaisen yritysviestinnän ohjausnarussa roikkuvaksi propagandatuutiksi. Nähtäväksi jää, onnistuuko Nokia kasvattamaan blogistaan paikan, jossa keskustelu käy vilkkaana. Sisällön laatu ja osallistumiseen kannustaminen ovat tässä ratkaisevassa roolissa.

Elääkö yrityksesi viestintä suunnitelmataloudessa vai reaaliajassa?

Vanhat tiedottamisen ja PR:n mallit eivät enää riitä, kun asiat tapahtuvat tässä ja nyt. Nokia ei ole ainoa yritys, joka voi hyödyntää blogia myös Suomen markkinoilla. Yritysten kannattaa nyt tarkastella omia viestintäkäytäntöjään kriittisesti ja käynnistää muutos kohti reaaliaikaista vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa.

Verkkoseminaarien järjestäminen kaikkien ulottuville – SlideShare Zipcast

Verkkoseminaari (eli webinaari) on yksi verkon uusista mahdollisuuksista tiedon jakamiseen ja reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen erilaisten yleisöjen kanssa. Verkkoseminaaria voidaan käyttää esimerkiksi koulutukseen, yritystiedottamiseen tai asiakaspalveluun. SlideShare Zipcast on mielenkiintoinen uusi vaihtoehto verkkoseminaarien järjestämiseen. Sen avulla kynnys verkkoseminaarien toteuttamiseen laskee ennätyksellisen alhaiseksi, sillä palvelu on äärimmäisen helppokäyttöinen ja perusversion käyttö maksutonta.

Slideshare Zipcast

Verkkoseminaari on live-tilaisuus netissä

Verkkoseminaari on uusi tapa koota yleisö kuuntelemaan luentoja ja puheenvuoroja. Puhujan ääni ja hänen käyttämänsä esitysmateriaali lähetetään verkkoon ja yleisö voi seurata esitystä reaaliajassa. Verkkoseminaarit eivät siis ole purkitettuja videoita, vaan aitoja live-tilaisuuksia, joissa puhuja ja yleisö kohtaavat toisensa virtuaalisessa luentosalissa.

Verkkoseminaariin osallistutaan omalta työasemalta internet-yhteyden avulla. Tavanomaisiin tilaisuuksiin liittyvät matkustuskustannukset (raha ja aika) jäävät tämän ansiosta pois. Samalla joudutaan tietysti luopumaan seminaarileivistä ja kahvista, mutta työelämän edelleen kiristyvä tahti on omiaan suosimaan tehokkuutta myös uuden tiedon hankkimisessa. Siksi verkkoseminaarilla on tilaus moniin eri käyttötilanteisiin.

SlideShare tavoittelee käyttäjiä helppoudella ja ilmaisuudella

SlideShare tunnetaan kalvosettien julkaisupaikkana ja monet eri tahot käyttävät sitä aktiivisesti materiaaliensa jakeluun verkossa. Verkkoseminaarit ovat SlideSharelle uusi pelinavaus markkinalla, joka on kasvava mutta samalla valmiiksi melkoisen kilpailtu. Verkkoseminaarien järjestämiseen on markkinoilla tarjolla useita vaihtoehtoisia palveluita, joista tunnetuimpia ovat Citrixin GoToWebinar ja Adobe Connect. Näihin nähden SlideShare Zipcast asemoituu perusratkaisuksi, joka houkuttelee käyttäjiä helppoudella ja perusversion ilmaisuudella.

Ensituntumalta palvelu onkin vaivaton ottaa käyttöön ja oman live-seminaarin luominen käy alle minuutissa (edellyttäen että on aiemmin ladannut jonkin esitysmateriaalin valmiiksi SlideShareen). Mitään ohjelmia tai erityisiä selaimen lisäosia ei tarvita, joten sekä tilaisuuden järjestäminen että siihen osallistuminen onnistuvat vaivattomasti. Kutsut tilaisuuteen voi lähettää sähköpostilla ja kutsun voi lisäksi julkaista tilapäivityksenä Facebookissa ja Twitterissä. Osallistujat kirjautuvat verkkoseminaariin joko SlideShare- tai Facebook-käyttäjätilinsä avulla.

Seminaarissa voidaan esittää kaikkia SlideShare-palveluun ladattuja materiaaleja. Esiintyjä voi halutessaan näyttää yleisölle esimerkiksi oman työasemansa web-kameran tuottamaa videokuvaa. Tilaisuuteen osallistuvat henkilöt voivat seurata esitysmateriaalia puhujan etenemisen tahtiin tai selata kalvoja omin päin. Verkkoseminaarin toimintohin kuuluu myös pikaviestitoiminto.

Ilmainen palvelu ei luonnollisesti voi sisältää kaikkia herkkuja, joten järeämpään käyttöön kannattaa edelleen valita jokin vakiintuneista ratkaisuista. Satunnaiseen käyttöön ja verkkoseminaarin mahdollisuuksiin tutustumiseen SlideShare Zipcast kuitenkin soveltuu mainiosti.

Verkkoseminaari on uusi keino reaaliaikaiseen  yritysviestintään

Verkkoseminaari luo täysin uusia mahdollisuuksia reaaliaikaiseen yritysviestintään ja markkinointiin. Zipcastia käytettäessä mikä tahansa SlideShare-palveluun ladattu kalvosetti muuttuu verkkoseminaariksi muutamassa sekunnissa. Tämä on suuri etu silloin, kun viestintätarve syntyy yllättäen ja on ensiarvoisen tärkeää julkaista tietoa välittömästi. Lukemattomia mahdollisuuksia on tarjolla myös erilaisten sisäisten koulutusten ja tiedontasausten saralla.

Mikä yritysten hissitarinoissa on vikana?

Aamun Helsingin Sanomien Talous-osiossa oli mielenkiintoinen juttu yritysten hissitarinoista ja niiden hölmöydestä. Hissitarinan tarkoitus on kiteyttää yrityksen olemassaolon tarkoitus ymmärrettävällä tavalla. Keskimäärin suomalaiset yritykset onnistuvat tässä kehnosti, kuten jutussa esitetyt esimerkit hyvin osoittavat. Yritysten hissitarinoissa vilisee sellaisia ylisanoja kuin ”johtava”, ”edelläkävijä” ja ”suurin”, joissa ei ole oikeasti mitään sisältöä. Tarinat jättävät kylmäksi ainakin niitä lukevan yrityksen ulkopuolisen henkilön.

Miksi hissitarinat ovat niin pöhköjä?

Syy on yksinkertainen: näiden hissitarinoiden kirjoittajat ovat katsoneet täysin väärään suuntaan loruillessaan tyhjänpäivästä mambosamboaan. Hissitarinoita ei ole kirjoitettu niiden tärkeimmälle kohdeyleisölle – asiakkaille – vaan yrityksen johdolle ja muille sisäisille tahoille. Tuotoksia verrataan tietysti kilpailijoihin sen varmistamiseksi, että kilpailijan tarina lyödään ainakin parilla ylisanalla. Tällä tavoin ei voi syntyä muuta kuin itsekeskeistä löpinää, joka ei puhuttele ketään yrityksen ulkopuolista.

Miten luodaan tehokkaita hissitarinoita?

Ensiksi näkökulma on käännettävä yrityksen sisältä ulos – markkinoihin ja asiakkaisiin. Tärkein kysymys hissitarinan sisältöä miettivälle tekstinikkarille on:

Millaisia asiakkaiden ongelmia tämä yritys haluaa ratkaista?

Asiakkaita ei kiinnosta yrityksen johtavuus, suuruus tai edelläkävijyys. Asiakkaita kiinnostaa ainoastaan omien ongelmiensa ratkaiseminen ja yritysten tulisi puhua asiakkaille juuri siitä. Erottuvia hissitarinoita syntyy ainoastaan tuntemalla oma kohdeyleisö ja sen ongelmat ja valitsemalla tarinan raaka-aineiksi ne ongelmat ja näkökulmat, joiden ratkaisemisessa kyseinen yritys on erinomainen.

Tarinan kirjoittajalta vaaditaan kykyä nähdä oleellinen. Ellei nykyinen viestintätoimisto tai muu hissitarinan sorvaamisesta vastuussa oleva taho pysty irrottautumaan toimialan jargonista ja itseriittoisesta hölynpölyviestinnästä, on syytä etsiä ripeästi sellainen taho, joka pystyy tuottamaan asiakkaita puhuttelevaa yritysviestintää.

Pomo ja sosiaalinen media – ollako vai eikö olla?

Yritysjohtajat suhtautuvat edelleen varauksellisesti sosiaaliseen mediaan. Mitä isompi pomo, sitä harvempi on aktiivisesti mukana. Maailman muuttuessa reaaliaikaisen verkottumisen areenaksi on myös yritysjohtajien luotava oma sosiaalisen median strategiansa. Jättäytyminen sosiaalisen median ulkopuolelle kun ei tarkoita sitä, että johtajasta ja hänen sanomisistaan ei siellä puhuttaisi.

Harvard Business Review-lehden marraskuun 2010 numerossa on Soumitra Duttan mielenkiintoinen artikkeli yritysjohtajista ja sosiaalisesta mediasta. Artikkelissa pohditaan yritysjohtajien suhdetta sosiaaliseen mediaan ja annetaan johtajalle suuntaviivoja oman sosiaalisen median strategian luomiseksi.

Kolme syytä miksi johtajan kannattaa osallistua sosiaaliseen mediaan

Dutta esittää yritysjohtajille kolme syytä luoda oma sosiaalisen median strategiansa:

Sosiaalinen media on edullinen keino henkilöbrändin luomiseen

Sosiaalinen media on reaaliaikainen väline pitää yhteyttä moniin eri sidosryhmiin ja sen kautta voi tavoittaa etenkin nuoremman yleisön tavalla, johon he ovat tottuneet

Sosiaalisen median avulla johtaja voi oppia saamansa suoran ja vääristelemättömän palautteen kautta

Jättäytyminen ulkopuolelle ei tarkoita sitä, että johtajasta ei puhuttaisi sosiaalisessa mediassa

Yritysjohtajan sanomiset voivat päätyä sosiaalisessa mediassa käytävään keskusteluun hyvin monella eri tavalla ja täysin riippumatta siitä, osallistuuko hän itse vai ei. Artikkelissa kerrotaan johtajasta, jonka opiskelijalle seminaarin jälkeen antama haastattelu sai aikaan vilkkaan ja sävyltään negatiivisen keskustelun verkossa. Esimerkissä kuvattu yritysjohtaja ei itse osallistunut mitenkään tähän keskusteluun, sillä hän ei henkilökohtaisesti käyttänyt mitään niistä palveluista, joissa hänen lausuntoaan koskevaa keskustelua käytiin. Tiedon verkossa nousseesta kohusta hän sai viestintäosastoltaan, jota puolestaan yhtiön työntekijät olivat informoineet havaittuaan keskustelun olevan käynnissä. Jahkailun ja pitkällisen neuvonpidon jälkeen johtaja ja hänen viestintätiiminsä päättivät olla tekemättä mitään asian suhteen – keskustelua seuranneiden yrityksen sidosryhmien edustajien pettymykseksi.

Sosiaalisen median hyödyntäjiäkin johtajista jo löytyy

Blendtec-yhtiön toimitusjohtaja Tom Dickson on esimerkki yritysjohtajasta, joka on onnistunut hyödyntämään sosiaalista mediaa tehokkaasti yrityksensä kasvattamisessa. Hänestä on Will it Blend-videosarjan kautta tullut eräänlainen YouTube-julkkis, jonka henkilöbrändin ytimessä on aimo annos aitoutta ja maanläheisyyttä. Blendtec-yhtiön työntekijät ovat ylpeitä pomostaan ja asiakkaat lähettävät hänelle jatkuvasti ehdotuksia uusiksi Will it Blend-videoiksi. Dickson on luonut harvinaislaatuisen yhteyden yrityksensä tärkeisiin sidosryhmiin laittamalla empimättä peliin koko persoonansa.

Johtajan ensi askeleet sosiaaliseen mediaan

Duttan neuvot ensi askeliaan sosiaaliseen mediaan ottavalle yritysjohtajalle ovat selkeitä:

Tee Google-hakuja omalla nimelläsi ottaaksesi selvää, puhutaanko sinusta verkossa. Jos tekemisiisi tai lausuntoihisi viitataan jossakin, se suurella todennäköisyydellä näkyy hakutuloksissa.

Mene mukaan sosiaaliseen mediaan yritysjohtajana. Luo itsellesi profiili LinkedIn-palveluun – se on yritysmaailman keskeisin verkottumispalvelu, josta löytyy myös lukemattomia toimialakohtaisia verkostoja ja ryhmiä.

Jos haluat tavoittaa laajemman yleisön ja puhua jostakin erityisestä aiheesta, avaa oma blogi.

Jos yrityksessäsi on sisäiseen käyttöön tarkoitettuja foorumeita, mene mukaan. Saat luotua hyödyllisiä kontakteja yrityksessäsi työskenteleviin henkilöihin ja samalla saat helpommin suoraa ja suodattamatonta palautetta.

Osallistu keskusteluun yritysjohtajan roolisi kautta. Julkaise näkemyksiä ja kommentteja, jotka vahvistavat muualla sanomaasi ja täydentävät virallista tiedottamista.

Riskien hallinta on osallistumisen edellytys

Sosiaalisessa mediassa on kyse verkottumisesta toisten ihmisten kanssa. Yritysjohtajan on erityisen tarkkaan pohdittava, kenen kanssa hän verkottuu ja millä syvyydellä. Täysin avoin Facebook-profiili tuskin on järkevin väline johtajalle, joka haluaa avata uuden keskustelukanavan sidosryhmiensä kanssa. Dutta neuvookin artikkelissaan johtajia etenemään hitaasti verkostoa rakentaessaan.

Toinen sosiaalisen median riski yritysjohtajalle liittyy hänen hallussaan olevan tiedon julkisuuteen. Sosiaalisen median avulla keskusteleva pörssiyhtiön johtaja on edelleen julkisen yhtiön tiedottamista koskevan lainsäädännön ja muiden yleisten pelisääntöjen alainen. Sisällön julkaisemisessa on siksi riskejä, joiden hallitseminen ei ole yksinkertaista.

Suljettu ja suunniteltu vastaan avoin ja reaaliaikainen

Yrityksiä ympäröivä maailma elää nyt reaaliajassa. Uutiset ja ilmiöt leviävät tuntien kuluessa ympäri maailman, jolloin reagointiin käytettävissä olevat aikaikkunat kutistuvat niin lyhyiksi, etteivät perinteiseen byrokratiaan ja suunniteltuun tiedottamiseen nojaavat yritykset ehdi mukaan. Bisnesmahdollisuuksia menetetään ja maineen heikkenemisen riskit moninkertaistuvat.

Ellei yrityksen johtaja elä reaaliajassa, kuinka hänen luotsaamansa yritys voisi niin tehdä? Johtajan ei tarvitse aloittaa osallistumista puhumalla, mutta täydellinen korvien sulkeminenkaan ei enää välttämättä ole viisasta. Liiallinen varovaisuus voi muuttuneissa olosuhteissa kääntyä itseään vastaan.

Jutussa käytetty lähteenä artikkelia What’s Your Personal Social Media Strategy, Dutta, Soumitra (2010), Harvard Business Review, November 2010

Sosiaalinen media ja työpaikan asioista puhuminen – sosiaalisen median kysymysmerkit osa 2

Käynnistin jokunen aika sitten artikkelisarjan, jonka tavoitteena on nostaa esiin joitakin sosiaaliseen mediaan liittyviä kysymysmerkkejä erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa aiheena oli yksityisyyden suoja. Tässä toisessa osassa pohditaan sosiaalista mediaa paikkana, jossa työpaikan asioista voi puhua myös liikaa.

Sosiaalisen median käyttö asiakas- ja muiden sidosryhmäsuhteiden hoidossa kiinnostaa yrityksiä ja muita organisaatioita. Sosiaalisen median kontrolloimaton ja laajaan osallistumiseen perustuva ympäristö kuitenkin myös arveluttaa. Karkaavatko liikesalaisuudet ja muut laajempaan jakeluun kuulumattomat tiedot maailmalle jos koko henkilökunta lörpöttelee verkossa firman asioista?

Työpaikan asioista on puhuttu ennenkin vapaa-ajalla

Työpaikan asioista on aina puhuttu vapaa-ajalla, joko kotona tai ystävien kesken. Sosiaalinen media on oikeastaan vain yksi uusi paikka käydä näitä keskusteluja. Ongelmalliseksi sosiaalisen median tekee se, että siellä esitetyt näkemykset eivät haihdu puheena ilmaan vaan ne jäävät talteen ja voivat myös levitä verkossa hallitsemattomasti. Se mikä kerran saa siivet, ei enää ole kenenkään hallinnassa.

Onko tullut aika pelätä sosiaalista mediaa?

Monissa yrityksissä on suhtauduttu negatiivisesti henkilökunnan sosiaalisen median käyttöön työpaikalla. Joissakin yrityksissä on jopa kielletty Facebookin ja vastaavien palveluiden käyttö työpaikan tiloissa ja työaikana. Tämän taustalla voi olla pelko työajan väärinkäytöstä, mutta onko osasyy kieltoihin pelko siitä, että henkilökunta myös lörpöttelee työasioista liian leväperäisesti verkkokavereilleen? Tätähän pelättiin aikoinaan sähköpostin käytön yleistyessä, jolloin kauhuskenaariona pidettiin liikesalaisuuksien singahtamista maailmalle harkitsemattomien sähköpostiviestien mukana. Onko tämä pelko nyt noussut uudestaan esiin?

Vanha tiedottamisen ja PR:n malli vs sosiaalinen media

Tiedottamisen tarkkaa kontrollia on pidetty yrityksen maineenhallinnan keskeisenä välineenä. Tiedottaminen hoidetaan keskitetysti ja vain harvoilla ja valituilla on oikeus puhua yrityksen asioista julkisesti – usein tiedotteiden muodossa. Tiukalla kontrollilla pyritään varmistamaan että se mitä sanotaan on aina virallisen tiedottamislinjan mukaista.

Vanhan tiedottamislinjan säilyttämisen näkökulmasta sosiaalinen media on hankala paikka. Pitäisikö myös sosiaaliseen mediaan osallistuvia työntekijöitä vaatia noudattamaan yrityksen yleistä tiedottamisen linjaa – siis useimmiten pidättäytymään puhumasta? Vai onko tällaiseen edes mitään tarvetta, siis haluaako edes kukaan puhua työpaikkansa asioista Facebookissa?

Tai voisiko työntekijöiden osallistumisen jopa kääntää kilpailueduksi valjastamalla sosiaaliseen mediaan osallistuva henkilökunta osaksi yrityksen tiedottamista? Miten tämä voisi vaikuttaa esimerkiksi työnantajakuvaan?

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa – Sosiaalinen media ja yksityisyyden suoja.