Resilienssi tarkoittaa psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja kykyä suunnata eteenpäin uudelleen vaikeuksista huolimatta. Se vaihtelee elämäntilanteen mukaan ja näkyy arjessa pärjäämisenä stressistä, muutoksista tai haasteista huolimatta. (Mieli ry)
Resilienssi ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan voidaan puhua myös työyhteisön, valtion tai muun yhteisön resilienssistä. Työterveyslaitos kutsui toukokuussa kaikki Suomen työpaikat mukaan kehittämään resilienssiä. Taustalla on ajatus siitä, että työpaikkojen ja organisaatioiden resilienssillä on vaikutusta myös koko yhteiskunnan toimintakykyyn.
Resilienssi on siis yhteinen asia.
“Mielen kimmoisuus” eli resilienssin alkuperä
Resilienssi voi kuulostaa tuoreelta ilmaukselta, mutta itseasiassa Oxford English Dictionaryn varhaisin todiste sanan käytöstä on vuodelta 1626, jolloin sitä on todistetusti käyttänyt tieteilijä, poliitikko ja kirjailija lordi Francis Bacon.
Sana resilienssi tulee latinankielisestä verbistä ”resilire”, joka koostuu kahdesta osasta:
- ”re-” = takaisin
- ”salire” = hypätä
Näin ollen ”resilire” tarkoittaa kirjaimellisesti takaisin hyppäämistä tai takaisin kimpoamista.
Sanaa käytettiin alun perin luonnontieteissä ja sillä tarkoitettiin materiaalin kykyä palautua muotoonsa. Myöhemmin käyttö laajeni psykologiaan ja organisaatiotutkimukseen kuvaamaan yksilöiden, yhteisöjen tai järjestelmien kykyä selviytyä vastoinkäymisistä ja sopeutua muutoksiin.
Ajatus resilienssin kaltaisesta mielen joustavuudesta löytyy monista varhaisista filosofisista opeista. Esimerkiksi stoalaisuuden ytimessä on ajatus siitä, että emme useinkaan voi hallita tapahtumia ympärillämme, mutta voimme opetella hallitsemaan paremmin sitä, miten niihin reagoimme.
Resilienssi vahvistuu vuorovaikutuksessa
Resilienssi ei onneksi ole synnynnäinen supervoima tai edes ominaisuus, jonka vahvuus pysyisi samana läpi elämän. Se on ennemmin kokoelma taitoja, voimavaroja ja ominaisuuksia, joita on mahdollista kehittää.
Resilienssi ei tarkoita sitä, etteivät elämän pienet ja suuret vastoinkäymiset vaikuttaisi meihin, vaan kykyä palautua ja sopeutua elämässä väistämättä vastaantuleviin muutoksiin.
Resilienssi rakentuu erityisesti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Yksilön resilienssi on tärkeä voimavara, mutta kun yksilöt toimivat esimerkiksi samassa työyhteisössä, voi yhteisön resilienssi parhaimmillaan kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa.
Resilienssistä voi muotoutua organisaation vahvuus ja kilpailuetu.
Muutoskyvykkyysmittaus tukee yksilön ja työyhteisön resilienssiä
Resilienssiä siis todella tarvitaan. Mutta miten varmistaa, ettei se jää vain puheen tasolle?
Ava-akatemian Resilienssi-valmennuksessa tartutaan konkreettisesti kiinni siihen, miten muutoskyvykkyyttä voi vahvistaa työpaikoilla. Valmennuksessa pohditaan yhdessä, millaisia haasteita muutos tuo mukanaan, mitä resilienssi oikeastaan tarkoittaa ja mistä se rakentuu. Samalla osallistujat pääsevät kehittämään omaa muutoskykyään sekä yksilöinä että osana porukkaa.
Jokainen saa henkilökohtaisen resilienssi-arvion ja kehittämissuunnitelman joiden avulal voidaan pureutua myös siihen, millä tolalla yhteinen resilienssi on ja miten sitä voisi vahvistaa.
Lue lisää ja lähde kehittämään työyhteisösi muutoskykyä Resilienssi-valmennuksella:
Resilienssi-muutoskyvykkyysmittaus
