Kuka olet?
Olen Pekka Pääkkönen ja toimin myymäläpäällikkönä Intersport Kokkolassa. Olen työskennellyt täällä vuosina 2017–2019, sen jälkeen kävin pari vuotta töissä kotipaikkakunnallani, ja 2021 palasin tänne.
Olen suorittanut Ava-akatemiassa lähiesimiestyön ammattitutkinnon ja liiketoiminnan erikoisammattitutkinnon, josta valmistuin 2021.
Jo lähiesimiestyön ammattitutkinnon aikana rupesin miettimään, miten pystyisin jatkamaan opintoja, ja päädyin liiketoiminnan erikoisammattitutkintoon. Sen aikana sitten alkoi kiinnostamaan kauppiasura, ja viime syksynä aloitin K-kauppiasvalmennuksen.
Kuinka ajatus opiskelemaan lähtemisestä syntyi?
Kiersin hiihdon Suomen Cupeja ja SM-kisoja aktiivisesti vuoteen 2019 asti, ja vähän kärjistettynä silloin kiinnosti ainoastaan se, miten seuraavat kisat menevät.
Kun lopetin hiihtohommat 2019, ylimääräinen aika piti jotenkin korvata. Opiskelu ja kova työnteko tuli siihen tilalle. Silloin asetin henkilökohtaisia tavoitteita työelämän puolella ja halusin edetä uralla.
Sitten tulikin sopivasti mahdollisuus lähteä suorittamaan lähiesimiestyön ammattitutkintoa. Innostuin siitä, ja siitä se sitten lähti.
Miten opinnot lähtivät sujumaan?
Muistan, että ensimmäisenä aamuna jännitti ja uni oli ollut vähän katkonaista, kun oli ollut kuitenkin taukoa opinnoista. Mutta kyllä se hellitti heti ensimmäisenä päivänä. Sitä tajusi, että ihan samanlaista ruokaa muutkin syövät, vaikka olisikin ns. kovempi CV kuin mitä itselläni oli siinä vaiheessa. Myös Ava-akatemian puolelta minut otettiin hyvin vastaan ja aloittaminen oli helppoa.
Minulle kaikista paras malli opiskella oli juuri oppisopimus. Työpaikalla tekeminen on paljon mielekkäämpää, jos vertaa esimerkiksi aiempiin tradenomiopintoihin, jossa oli lähinnä teoreettista. Tykkäsin kovasti käytännönläheisyydestä.
Näytöistäkään en kokenut, että olisi tullut hirvesti niin sanotusti ylimääräistä hommaa. Kun suoritin lähiesimiestyön ammattitutkintoa pääsin suunnittelemaan ja harjoittelemaan lähiesihenkilötyön tekemistä, vaikka en varsinaisesti toiminut vielä esihenkilönä. Saimme kuitenkin kaiken hyvin järjestymään, eikä tehtävämäärä tuntunut liian työllistävältä.
Mitä koit saaneesi opiskelusta Ava-akatemiassa?
Jos mietin johtamista ja esimiestyötä, niin minusta oli tärkeää, että käytiin läpi kuinka vaikeisiin tilanteisiin pitää puuttua ja reagoida. Lisäksi pohdittiin esimerkiksi erilaisia persoonallisuuksia. Ne ovat mielestäni olleet hyödyllisiä juttuja.
Jos vertaa näitä tutkintoja, niin koko ajan opiskelussa on päässyt pidemmälle ja pidemmälle. Alussa oli enemmän pintaraapaisua, sitten syvennettiin ja syvennettiin, ja nykyisessä kauppiasvalmennuksessa mennään taas askeleen pidemmälle. Nämä tutkinnot toimivat hyvänä pohjana kauppiasvalmennukseen ja minulla on ollut selvä polku koko ajan eteenpäin.
Lähiesimiestyön ammattitutkinnossa tykkäsin erityisesti talouspuolesta, se antoi ajattelemisen aihetta. Yhdessä näytössä esimerkiksi laskin kaupan suksiostot ja minkälaista katetta niistä pitäisi saada. Ehkä menin liiankin pitkälle vaatimuksiin nähden, mutta oli siinä hetkessä todella opettavaista oikeasti laskea kaikki luvut auki.
Mikä on ollut parasta opiskelussa?
Parasta olivat puhujavieraat, he olivat todella innostavia. Oli esimerkiksi eräs aiemman työuransa keskisuuren yrityksen johtajana toiminut henkilö, joka oli yhtenä päivänä havahtunut siihen, että oli mennyt liian kauan liian kovaa ja oli sitä kautta päätynyt vähentämään työntekoa ja vaihtamaan alaa. Hän avasi omia kokemuksiaan ja erilaisia haastavia tilanteita ja mitä oli niistä oppinut. Se vierailu jäi todella hyvin mieleen.
Ava-akatemian koulutuspäällikkö Henna Salmela taas innostaa omalla olemisellaan. Kukaan ei kyllä tylsisty hänen luennoillaan, hänellä on niin hyvä ote.
Vuorovaikutustakin muiden opiskelijoiden kanssa tuli, mutta korona iski juuri lähijaksolla, ja kyllähän se vaikutti vähän. Jälkikäteen ajateltuna kuitenkin kätevästi siirryttiin Teamsiin siihen nähden, ettei aiemmin ollut totuttu työskentelemään niin.
Mitä haluat sanoa jollekin, joka harkitsee opiskelemaan lähtemistä?
Ehdottomasti kannustan lähtemään mukaan. Itsekin alussa mietin, että kannattako sinne lähteä. Mutta olen monesti myöhemmin todennut, että oli kyllä hyvä, että lähdin. Ehdottomasti kannatti. Sitä ei ikinä tiedä mitä, mitä ovia aukenee, kun menee rohkeasti eteenpäin, eikä arkaile turhia.
Varmasti itselläkin voisi olla vähän erinäköinen tämä polku, jos en olisi lähtenyt Avaan opiskelemaan. Sopivasti on aina seuraava ovi auennut, kun on mennyt vain eteenpäin.
Sen vielä haluaisin sanoa, että vaikka olisi hiljaisempi, tai jännittäjätyyppi, niin Avassa otetaan hyvin kaikenlaiset ihmiset vastaan. Jokaiselle opiskelijalle varmasti löydetään oikea tapa edetä opinnoissa.