Hän on ohjannut useita oppisopimusopiskelijoita ja tällä hetkellä hän ohjaa kolmea lähiesihenkilötyön ammattitutkinto-opiskelijaa K-Supermarketissa Porvoossa.
Kuka olet?
Olen Mervi Pulkkinen, asun Vantaalla ja täytin tammikuussa 50 vuotta – juhlavuosi siis menossa! Olen työskennellyt yli 15 vuotta K-Supermarket Tarmolassa Porvoossa, jossa toimin myymäläpäällikkönä. Olen ollut saman kauppiaan alaisuudessa koko tämän ajan ja meillä on todella mukava työporukka. Meitä on töissä reilut 70 henkeä. Viime vuonna olimme liikevaihdolta Suomen suurin supermarket.
Kuinka päädyit opiskelemaan Ava-akatemiaan?
Olen toiminut työpaikkaohjaajana useita kertoja vuosien varrella. Siitä oli jäänyt ajatus takaraivoon, että jos muutkin opiskelevat, miksen minäkin? Olen tehnyt töitä 15 vuotta ilman virallista tutkintoa tai todistusta osaamisestani. Vaikka olen koko ajan oppinut uutta ja käynyt erilaisia kursseja ja koulutuksia. Jossain vaiheessa alkoi tuntua tärkeältä saada virallinen tunnustus omasta osaamisesta.
Otin yhteyttä Avaan ja nopeasti päädyimme siihen, että Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto voisi sopia minulle. Aluksi olin miettinyt jotain lyhyempää koulutusta henkilöstöjohtamisesta, mutta tämä antoi mahdollisuuden perehtyä aiheeseen syvemmin.
Miten opiskelu lähti sujumaan?
Minulla oli pitkä tauko opiskelusta, joten koulutuksen aloittaminen tuntui aluksi jännittävältä ja vähän pelottavaltakin. Ensimmäiset lähipäivät helpottivat kuitenkin nopeasti jännitystä. Oli mukavaa tavata ryhmän muut opiskelijat kasvotusten ja päästä juttelemaan. Teams-ympäristöt ja muut teknologiat olivat minulle aluksi vieraita. Oma työ kaupalla tapahtuu kuitenkin kasvokkain ja asiakaskohtaamisissa, joten en ollut tarvinnut niitä aiemmin.
Kurssilla oli osallistujia ympäri Suomea ja jopa ulkomailta, mutta kaupan ala yhdisti monia kurssilaisia. Oli hienoa, että ryhmässä puhuttiin ikään kuin samaa kieltä. Ryhmätöissä ja pienryhmissä syntyi hyviä kohtaamisia ja porukka oli todella mukavaa. Viimeisen tapaamisen jälkeen tuntui jopa vähän tyhjältä, kun kaikki katosivat omille teilleen tutkintotodistus taskussa.
Oliko jokin haastavaa?
Aluksi opintosuunnitelman laatiminen ja aikataulujen hahmottaminen tuntui haastavalta ja oli vaikea hahmottaa, mistä pitäisi aloittaa ja miten edetä. Sain siihen kuitenkin hyvin tukea ja kaikki alkoi sujua paremmin. Apua kannattaa aina kysyä!
Tehtävien aiheet ja annetut tehtävät olivat todella mielenkiintoisia. Tykkään hoitaa asiat ajoissa valmiiksi, ettei jäisi mitään viime tinkaan. Se vähentää stressiä siinä vaiheessa, kun deadline lähenee.
Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä tehtävien tekemiseen. Minua helpotti se ajatus, ettei kaikkia tehtäviä varten tarvitse välttämättä kirjoittaa pitkiä PowerPointteja ja tehdä viimeisen päälle hiottuja esityksiä. Tärkeintä on tuoda selkeästi esille ne asiat, mitä haluaa kertoa. Lopulta kyse on kuitenkin omasta oppimisesta.
Mikä oli parasta opinnoissasi?
Ryhmän keskustelut olivat mielenkiintoisia. Välillä tuntui, että päivä oli liian lyhyt ja juttua olisi vielä riittänyt. Erityisesti henkilöstön johtaminen ja hankalien tilanteiden selvittely ovat aiheita, joista ei löydy valmiita vastauksia kirjoista.
Tiedonjano kasvoi koko ajan ja videotallenteet ja muut materiaalit olivat tosi hyviä. Asioiden tarkastelu ulkopuolelta teki työstä erilaista ja sain paljon hyödyllisiä työkaluja. Esimerkiksi kesätyöntekijöiden palkkaaminen ja rekrytointiprosessi olivat viime vuonna kehityskohteena. Otin osastonvastaavat mukaan, jolloin palkkaus ei jäänyt pelkästään kauppiaan vastuulle. Tämä prosessi toimi hyvin ja nyt olen käynnistänyt samalla tyylillä haun tälle kesälle.
Mitkä olivat tärkeimpiä asioita, joita opinnoista jäi käteen?
Sain arvokasta oppia erityisesti henkilöstötyöhön. Koulu tarjosi myös runsaasti käytännön työkaluja, joita olen voinut hyödyntää työssäni. Muutosjohtaminen on teema, joka jäi erityisesti mieleen. Ymmärsin, miten hidas prosessi se todella on. Ihmisten toimintatapojen muuttaminen ei tapahdu sormia napsauttamalla.
Toinen merkittävä oivallus oli se, ettei johtajan tarvitse osata kaikkea itse. Tärkeämpää on tunnistaa organisaatiosta ne ihmiset, joilla on tarvittavaa osaamista ja kannustaa ja tukea heitä jakamaan tietoa eteenpäin. Kun ymmärsin tämän, oma taakka keveni huomattavasti. Johtajan tärkein tehtävä ei ole tietää kaikkea, vaan olla läsnä, auttaa muita ja etsiä ratkaisuja yhdessä henkilöstön kanssa. Se oli yksi arvokkaimmista opeista.
Minkälaista on toimia työpaikkaohjaajana?
Tärkein roolini on ollut keskustella tehtävänannoista opiskelijan kanssa ja auttaa ymmärtämään ne osana kaupan päivittäistä arkea. Monesti lähellä olevia asioita pitää itsestäänselvyyksinä ja tehtävistä saattaa ajatella liian monimutkaisesti.
Lisäksi olen välillä muistuttanut siitä, mikä on esihenkilön rooli. Esimerkiksi jos tehtävänä on toteuttaa hyllyremontti, ei tarkoituksena ole tehdä kaikkea itse, vaan opetella ohjaamaan tiimiä ja delegoimaan. On ollut hienoa nähdä opiskeluinnon tarttuvan, olen siitä hyvä esimerkki. Nykyisillä opiskelijoilla opinnot ovat alkaneet hyvin ja he ovat olleet innoissaan.
Mitä sinä itse haluaisit sanoa sellaiselle, joka miettii opiskelemaan lähtemistä?
Jos yhtään takaraivossa polttelee ajatus, että haluaisi näyttää osaamisensa ja saada siitä todistuksen, niin ilman muuta kannattaa lähteä. Eikä ikä ole este. Itsekin mietin, olenko liian vanha palatakseni koulun penkille, mutta ei. Huomasin, että tietoa ja näkemystä on karttunut ja uskallan sanoa asioita.
Minulle jäi oikein hyvä mieli siitä, että lähdin mukaan. Ja vuosi menee niin nopeasti.
