Työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy entisestään, kun fyysistä eroa työpaikan ja kodin välillä ei ole. Siirtyminen palaverista toiseen on vaivattomampaa kuin koskaan, kun aikaa ja kilometrejä säästyy. Pukeutuminen on vapaampaa ja ruuhkassa istumisen voi välttää. Mutta on tässä kuviossa haittapuolensakin.
Yhä useampi huomaa kalenteroitujen tapaamisten väliin jätetyn ajan vähentyneen ja seuraavan kokouksen alkavan usein välittömästi edellisen päätyttyä. Aikaa niiden ”oikeiden töiden” tekemiselle ei tunnu aina löytyvän muualta kuin päivän päättyessä. Usein lounastauot tulee vietettyä koneen äärellä eikä muita taukoja ole aina nimeksikään.
Tauot tehostavat työtä, usko pois!
Vaikka tehokkuudella on ehdottomasti arvonsa, kannattaa varsinkin etätyötä tekevien kiinnittää huomiota aitojen taukojen pitämiseen kaiken kiireen keskellä. Vain hetken irtautuminen koneelta voi auttaa keskittymään ja jaksamaan työpäivän tehtävät paremmin – ja se kuuluisa luovuus kaipaa myös tilaa ympärilleen. Mikrotauot virkistävät, pienestä piipahduksesta raittiissa ulkoilmassa puhumattakaan. Eräskin tuttavani kertoi käyttävänsä joka päivä tuokion kiertämällä rivitalokotinsa rakennuksen ympäri – ihan vain saadakseen hiukan raitista ilmaa ja edes muutaman askeleen liikuntaa työpäivän aikana.
Kuulin taannoin tutkimuksesta, jonka mukaan etätyötä tehdessään ihminen tekee itse asiassa jopa 15-20 % enemmän töitä kuin työskennellessään toimistolla. Työskentelyn tehokkuus ja työhön käytetty aika poikkeavat monessa tapauksessa toimistoympäristön ja kotitoimiston välillä. Etätyötä tehdessä työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helpommin ja töitä tulee jatkettua niin taukojen yli kuin virallisen työajan ulkopuolella mitä erilaisimmista syistä. Kun työmatkoihin ei kulu aikaa, se samainen aika käytetään ehkä osin työn tekemiseen kotona. Kotona yksin ollessa taukojen pitäminen tuntuu korostetummalta, kun esimerkiksi työpaikalla kollegoiden kanssa keskustelu tauottaa työtä luontevasti. Haasteensa tuo osaltaan se, että kotona työskenteleminen tuntuu aiheuttavan osalle työntekijöistä hiukan huonoa omaatuntoa, jota osa pyrkii kenties ikään kuin kompensoimaan tekemällä vielä hiukan pidempää päivää.
Kotitoimistolla työskentely voi olla myös yksinäistä. Työyhteisö puuttuu, eivätkä virtuaaliset palaverit tai muut videopuhelut korvaa niitä monipuolisia kohtaamisia, joita toimistolla luontevasti päivän mittaan syntyy. Palaverit ovat yhä enemmän tiukasti asiakokouksia, joissa työyhteisön yhteisöllisyyden kannalta kriittinen ajatustenvaihto ja kenties kevyt jutustelukin jäävät helposti pois.
Tehokkuuden nimissä säästämme toistemme aikaa ehkä liiaksikin
Kuten kaikki tiedämme, viestinnästä vain murto-osa on sanallista viestintää. Teemme jatkuvasti tulkintoja mm. keskustelukumppaniemme äänensävyistä, elekielestä ja ilmeistä. Viestinnän kaventuessa sähköposteihin tai pikaviesteihin, puheluihin ja videopuheluihin, riski väärintulkinnalle kasvaa. Ja tämä riski on olemassa yhtä lailla oman työyhteisön jäsenien kesken kuin muidenkin sidosryhmien välillä.
Monella työpaikalla järjestetäänkin virtuaalisia kahvituokioita, jolloin kollegat kokoontuvat koneidensa ääreen yhteisiin juttuhetkiin kotitoimistoiltaan käsin. Aina ei tarvitse olla agendaa, eikä jokaisen videopuhelun tarvitse koskea työasioita. Työpaikan ihmissuhteilla ja työyhteisön hyvinvoinnilla on arvoa ja niitä on hyvä vaalia myös etätyöskentelyn kaudella.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten erilaisin keinoin kollega-, asiakas- ja toimittajasuhteita on teillä pyritty ylläpitämään näin poikkeuksellisena aikana.
Eikä se uuteen taloon tuleminenkaan ole samanlaista etätyön aikakaudella. Itse aloitin uudessa organisaatiossa runsas kuukausi sitten. Olen käynyt toimistolla tänä aikana kolmesti. Vaikka perehdytys on ollut erittäin hyvää ja työyhteisö on ottanut meidät uudet työntekijät todella lämpimästi vastaan, on tämä alku aivan poikkeuksellinen koko työhistoriani näkökulmasta katsottuna. Organisaation kulttuuriin tutustuminen ei ole yhtä helppoa kuin se olisi tilanteessa, jossa työkaverit olisivat samassa toimistossa, eikä hiljainen tieto voi siirtyä yhtä luontevasti, jos kaikkea pitää osata erikseen kysyä tai perehdyttäjien erikseen muistaa kertoa. Omaksi onnekseni voin todeta, että työyhteisön eloisa innokkuus välittyy hyvin myös videoyhteyden kautta ja työn imu vetää voimakkaasti kotitoimistolta Avan kulttuuriin ja tekemisen maailmaan.
Etätyö tarjoaa mahdollisuuksia, mutta on kuin tuli siinä vanhassa sanonnassa: hyvä renki mutta huono isäntä. Meillä työntekijöillä on kaikilla vastuu ja mahdollisuus huolehtia isännän pestistä.
Outi Dorsén
Koulutuspäällikkö
Ava-akatemia
