”Joskus on kadottava tullakseen löydetyksi” – Jim Koskisen polku lähiesihenkilötyön ammattitutkintoon

Kaupan alan työt olivat tempaisseet Jim Koskisen mukaansa ja lukio jäänyt kesken. Toisen asteen tutkinnon puuttuminen vaivasi ja elämän suunta tuntui ajoittain olevan hukassa.

Nyt Jim on suorittanut Lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon ja ovet ovat avoinna tulevaisuuteen. Lue, mitä ajatuksia Jimillä on kannustamisen voimasta ja rohkeudesta.

 

Kuka olet?

Olen Jim Koskinen, olen 23-vuotias ja työskentelen K-Market Kruunuvuorenrannassa, jossa toimin osastovastuullisena myyjänä sekä iltavastaavana. Olen ollut kaupan alalla nyt viisi vuotta.

18-vuotiaana opiskelin lukiossa ja työskentelin Alepassa. Pikkuhiljaa hiffasin, että lukio ei välttämättä ollut minulle paras vaihtoehto.

Taustallani on myös mielenterveysongelmia, mikä vaikutti siihen, että elämän suunta on ollut välillä hukassa. Koronan jälkeen jäin hetkeksi työttömäksi, ja se pakotti miettimään omaa elämää ja sitä, mitä haluaisin tehdä. Sain onneksi melko nopeasti työpaikan K-Market Kivistöstä. Sen jälkeen olen työskennellyt useammassa K-Marketissa ennen nykyistä työpaikkaani. Siirtyminen Keskolle oli hyvä valinta, sillä haluan itse kauppiaaksi joku päivä.

 

Kuinka päädyit opiskelemaan Ava-akatemiaan ja miten opinnot alkoivat?

Koska minulla on ollut osastovastuu alusta asti, kauppias ehdotti, että miten olisi tällainen esihenkilövalmennus? Minulta tosiaan puuttui vielä toisen asteen tutkinto. Mietittiin yhdessä kauppiaan kanssa, että tämä voisi olla ihan mainio juttu, josta on kaikille vain hyötyä, minulle ja kaupalle.

Pohdittiin ja etsittiin netistä vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että Ava-akatemia voisi olla hyvä ratkaisu. Olin kuullut paljon positiivista Avasta ja Herttoniemi on minulle tuttu alue ja hyvä sijainti.

Ensimmäisenä päivänä olin innoissani. Kun lähden johonkin, olen aina täysillä mukana. Toki vähän jännitti, mutta se kuuluu asiaan. Helpotti, kun huomasi, miten mahtava porukka siellä oli.

 

Kuinka oppisopimus sopi sinulle opiskelumuotona?

Olen jopa vähän surullinen siitä, ettei se ole kauhean tunnettu opiskelumuoto. Minullekin oppisopimus oli täysin uusi juttu. Yksi syy sille, miksi haluan kertoa kokemuksistani, on se, että haluan nostaa tietoisuutta oppisopimuksesta. Ihmettelen, miksei siitä puhuta enemmän ihan yhteiskunnankin tasolla.

Oppisopimuksen kautta voi työllistää ja kouluttaa työntekijän samanaikaisesti. Se hyödyttää kaikkia, sekä työnantajaa että työntekijää. Työntekijänä saa samalla palkkaa ja koulutuksen.

Olen käytännöllinen ihminen ja tämä opiskelutapa sopii minulle hyvin. Opiskelu oli joustavaa. Minulla meinasi yhdessä vaiheessa energiat loppua, mutta kaikki saatiin järjestymään. Valmistuin vain vähän myöhemmin. On tärkeä pitää omasta terveydestä ja jaksamisesta huolta. Kun muistaa priorisoida ja järjestää asiat oikein, kaikki kyllä hoituu.

 

Mikä on ollut parasta opinnoissasi?

Lähipäivät, koska innostun helposti muista ihmisistä. Avan uudet, hyvät tilat ja koko ympäristö, opiskelijat ja opettajat. Opettajista huokui ammattitaito ja aito innostus opettamiseen.  Ilmapiiri oli tosi motivoiva ja positiivinen.

Ajattelen, että johtamisessa sparraus ja kannustus on tosi tärkeää. Sellainen ilmapiiri siellä oli, sparrasimme ja kannustimme toinen toisiamme.

Monien opiskelijoiden kanssa pidetään yhteyttä edelleen. Kysellään, että mites menee siellä kauppiaskoulutuksessa tai miten myynti sujuu Kupittaan Cittarissa. Olen saanut arvokkaita suhteita ja muutamasta opiskelijasta on tullut hyviä ystäviäni, ehkä jopa loppuelämäksi.

 

Mikä on ollut haastavinta?

Täysipäiväisen työn, opiskelun ja muiden kiinnostusten kohteiden yhdistäminen vaatii järjestelyä. Olen mukana yhdistystoiminnassa, kuten Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry:n hallituksessa. Opinnot venyivät hieman yliajalle, kun on niin paljon kaikkea tekemistä.

Rehellisesti sanottuna iltavuorot ovat vieneet paljon aikaa ja sosiaalinen elämä on jäänyt vähän sivuun. Aamuvuorossa päiviä olisi helpompi rytmittää. Rytmittämisen ja priorisoinnin oppiminen on ollut todella tärkeää osa opintoja.

Olen sellainen ihminen, joka saa energiaa siitä, että on paikan päällä ja näkee ihmisiä. Etäpäivät eivät ole ihan minun juttuni, koska minua motivoi niin paljon vuorovaikutus muiden kanssa.

 

Mitkä ovat tärkeimmät opit, jotka jäivät opinnoista mukaan?

Toki olen aina tiennyt, että ihmiset ovat erilaisia, mutta opin paremmin ymmärtämään sitä, kuinka erilaisia ja miten johdetaan yksilöllisesti. Henkilöä A ei voi johtaa samalla tavalla kuin henkilöä B. Se vaatii tilannetajua ja mukautumista.

Olen kehittynyt numeraalisen johtamisen ymmärtämisessä. Pelkkä silmämääräinen arvio, kuten hyllypaikan tyhjeneminen, ei riitä. Pitää tuntea luvut, ymmärtää niiden taustat ja tietää, miksi jokin asia toimii tai ei toimi.  Lukujen ymmärtäminen on kaupan toiminnan ytimessä, sillä tehdään tulosta.

 

Miten tutkintoon kuuluvat näytöt sujuivat?

Olen vähän yliajattelija ja mietin, että mitkä ihmeen näytöt! Minulla ei ollut aiempaa kokemusta näytöistä enkä tiennyt, miten ammatillisella puolella toimitaan.

Kauppiaan kanssa mietimme asioita liiankin monimutkaisesti. Esimerkiksi sitä, mitä tarkoittaa “henkilöstökäytänteet”. Teimme yksinkertaisista asioista turhan vaikeita! Näytöt menivät lopulta hyvin. Kouluttaja Henna Salmela jopa sanoi, että näyttöjäni voisi käyttää mallina seuraaville opiskelijoille.

Näytöissä oppi voittamaan oman epävarmuuden, ja se oli palkitsevaa. Valitsin oikeat aiheet, Toiminnan kannattavuuden ja Henkilöstötyön, koska ne tukevat tavoitteitani tulevaisuudessa yrittäjänä ja kauppiaana.

Kannattaa siis vain luottaa omaan tekemiseensä, eikä stressata liikaa.

 

Mikä fiilis oli valmistuessa?

Voittajafiilis. Kuin olisi olympialaisissa voittanut kultaa, tai vähintään hopeaa. Oikeasti, teinkö tämän? Olin ylittänyt itseni, tehnyt kaikkeni ja näytötkin menivät hyvin.

Juhlistimme valmistumistani kaupalla ja kävin ostamassa itselleni kymmenen euroa maksavan limun. En ollut ennen ostanut niin kallista, mutta nyt oli hyvä syy!

Valmistuminen oli iso juttu, etenkin kun taustani on se, että olin pudonnut lukiosta, eikä minulla ollut mitään tutkintoa. Itseluottamus oli matalalla ja olin miettinyt, tuleeko minusta koskaan mitään.  Ei tässä yhteiskunnassa oikein pärjää ilman toisen asteen tutkintoa. Oli vähän nolokin joskus sanoa, että on peruskoulutaustalla.

Eli nyt saa kyllä olla ylpeä itsestään.

 

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Tulevaisuudessa näen itseni kaupan alalla tai yhteiskunnallisissa tehtävissä. Minua on aina kiinnostanut myös yhteiskunnalliset asiat ja vaikuttaminen. Mielenterveys on minulle tärkeä aihe.

Toisaalta kauppiaana oleminenkin on ollut elämänmittainen haave. Olen ollut vähän sellainen bisnesmies pienestä asti. Jo lapsena myin mökkitien varressa mustikoita, sieniä ja isoisoisän tekemiä avaimenperiä.

Nyt on siihen yksi tärkeä askel, esihenkilökoulutus, suoritettuna. Ehkä seuraavaksi on vuorossa jatko-opintoja, esimerkiksi tradenomiopinnot tai Keskon tavaratalopäällikkökoulutus. Ensin pitää hoitaa kuitenkin intti pois alta.

Maailma on täynnä avoimia ovia – täytyy vain päättää, mitä niistä avaa ja yrittää olla stressaamatta liikaa.

 

Mitä haluaisit sanoa sellaiselle, joka vielä miettii opiskelemaan lähtemistä?

Ole rohkea. Ota uusi ja tuntematon vastaan positiivisella fiiliksellä, ei ole oikeasti mitään syytä pelätä. Kaikista paras asia on se, kun oppii virheistä eikä lannistu siitä, jos ei heti onnistu. Pitää uskoa itseensä ja löytää ympäristö, jossa voi myös mokata.

Minulla on sellainen slogan elämässä, että on kadottava tullakseen löydetyksi. Jossain vaiheessa olen ehkä itse kadonnut. Kun löytää sen asian mitä haluaa tehdä, innostuu ja tulee ikään kuin löydetyksi.

Itsensä inspiroiminen vie pitkälle, on sitten vaikka musiikin tai urheilun kautta. Tsemppaa itseään: sä olet hyvä, sä riität ja teet täysillä. Ja muistaa tsemppata myös lähellä olevia ihmisiä. Uskon kannustamisen voimaan.

Valmistuessa voittajafiilis on sellainen, että siitä riittää vaikka muille jakaa.

 

Haluatko vielä lisätä jotain?

Oma mummoni Sinikka on ollut opinnoissa vahvasti tukenani. Mummo oli kannustamassa silloin kun päätin lähteä Avaan opiskelemaan. Hän nukkui pois kuukausi sitten. Mummoni oli minulle tärkeä mentori.

Iso kiitos Avan henkilöstölle ja erityisesti Hennalle. Voisi jopa sanoa, että Henna on ollut minulle esikuva. Vaikka olisi herännyt väärällä jalalla, Hennan pirteys ja positiivisuus tarttuvat. Kyllä se asenne ratkaisee.

Avassa annetaan kasvaa ja kehittyä. Aina on voinut laittaa sähköpostia ja kysyä apua.  Kaikilla on ollut kannustava ja tsemppaava asenne. Myös opiskelijat tsemppasivat toisiaan, eikä kukaan jäänyt yksin.

Ammattimaisuuden ja koulutuksen taso on sellainen, että sen huomaa: hyvä asenne ja osaaminen tarttuvat eteenpäin, kun henkilöstö on osaavaa ja motivoitunutta. Positiivinen ja fresh, niillä sanoilla kuvailisin Avaa.  Aina mennään eteenpäin ja halutaan kehittyä.

 

 

Alkavat tutkinnot