Se, mihin kiinnitän huomioni, lisääntyy elämässäni. Jos odotukseni ovat myönteisiä, näen ja koen myönteisiä asioita ympärilläni, ja vastaavasti ikäviin keskittyminen auttaa huomaamaan enimmäkseen ikäviä asioita. Itseään toteuttava ennuste, johon minulla on omalla kohdallani hyvät mahdollisuudet vaikuttaa valitsemalla ajatukseni, asenteeni ja tekemiseni siitä korista, jossa toivo ja vaihtoehtojen runsaus vallitsevat.
Helppo testi: valitse, kummalla kysymyksellä aloitat aamun
- mitähän kivaa tänään tapahtuu? tai
- mitähän kamalaa tänään tapahtuu?
Kumpi saa sinut ponkaisemaan sängystä vikkelämmin?
Millaisia asioita sinä olet valinnut odotettaviksi tältä vuodelta? Varovaisia odotuksia ja toiveita, itselle ja toisille annettuja lupauksia tapojen parantamisesta, jännitystä ja huolettomuutta uuden edessä. Hyviä päätöksiä, lupauksia. Niitäkö, joista ei tarvitse tammikuun jälkeen välittää? Kannattaako niitä tehdäkään, kun ei niistä kuitenkaan tule pidettyä kiinni?
Tabula rasa
Tyhjä taulu, johon kuva lähtee piirtymään hiljalleen. Siinä on kaikki mahdollisuudet. Miten ne käytän? Pysähdyn ja annan ajatuksen vaeltaa, kyselen itseltäni, mitä odotan, mitä toivon, mitä haluan, nyt – tänään – tänä vuonna – elämältä? Ja miten voin itse vaikuttaa siihen, mikä toteutuu, miten toteutuu ja milloin?
Huomaan taas, että päätöksille ja lupauksille on järjestettävä mahdollisuus toteutua. On se sitten aikaa, paikka tai muita resursseja. Jotain pois, jotain vähemmälle, jotain tilalle. Harkintaa ja suunnittelua. Ja kaiken takana lupaus ja päätös itselleni siitä, että lupaukset ja päätökset, jotka koskevat itseäni, on tarkoitettu pidettäviksi, olen nimittäin sen verran tärkeä henkilö omassa elämässäni.
Pieni päätös. Päivässä, viikossa, kuussa – vuoteen ja elämään voi tulla lisää hyvää.
Mitä haluan? Mitä tavoittelen? Mikä on tärkeää ja mikä tärkeässä on tärkeää? Kenelle se on tärkeää? Ja mikä on vähemmän tärkeää, mistä voin luopua?
Tavoitteena hyvä ja tasapainoinen olo kaiken taustalla, eikö? En usko, että voin hallita aikaani juuri enempää kuin elämäänikään. Kun harjoittelen ja keskityn, voin niitä ihan itse kuitenkin johtaa. Tietoisin ja tiedostamattomin valinnoin.
Jokainen hetki on uusi alku jollekin. Ei sen tarvitse olla vuoden alku. Paras hetki aloittaa on nyt. Se on myös ainoa mahdollinen aloittamisen hetki. Minkä tahansa aloittaminen. Ja uudestaan, uudestaan, uudestaan aloittaminen – kuin pikkulapsen kävelemään opettelu. Minulla on tämä hetki, muusta en tiedä. Käytän sen parhaalla mahdollisella tavalla, päättämällä olla tyytyväinen ja onnellinen siitä, mitä minulla nyt on. Kiitollisena.
Testaa, miltä tuntuu hymyillä tälle ajatukselle. Nyt.
Mitenköhän uljas ja upea vuosi tästä tuleekaan!
”Tänään otan askeleen, vaikka pienenkin, haluamaani suuntaan.”
Tessi Ranta-aho
Ava-akatemia
Viestintäkoordinaattori
